Miten oma itsetutkiskeluni alkoi?

Ensimmäinen tapahtuma tuli vastaan jo noin 3-4 vuoden iässä, kuin isoäitini opetti minut lukemaan. Vastaan tuli, ajan hengen mukaisesti, teksti taivaasta ja helvetistä eli ikuisesta tuomiosta. Vaikka olin niin pieni, jokin syvällä sisimmässäni alkoi heti kysymään että onko asia todellakin noin. Teksti sellaisenaan ei resonoinut minussa, tai se herätti hyvin negatiivisen resonanssin pelon muodossa. Jälkeenpäin ajateltuna tämä oli vain hyvin “positiivinen” asia mutta tuolloin se pelotti.

Minulla ei ollut tuon ikäisenä voinut vielä olla mitään kulttuuria, uskontoa, elämänkatsomusta ja vanhempieni tai ympäristöni minulle antamia opetuksia taustalla. Pystyin katsomaan tätä minulle avattua asiaa juuri sellaisena kuin se oli - ilman annettuja opetuksia, tai ohjelmia. Muodostin käsitykseni aiheesta täysin vapaana ja jokin sisälläni heti tiesi miten asia on. Asiaa isoäidiltäni kysyessä, hän sanoi että tästä aiheesta “sinun on otettava itse selvää”. Hänellä ei ollut vastausta. Tai, ehkä oli, mutta hän tarkoituksella jätti asian pienen pojan vastuulle.

Itsetutkiskeluni alkoi siis oikeastaan tuolloin. Tietenkään se ei ole ollut aina osa jokapäiväistä elämääni.

Toinen tapahtuma tapahtui paljon myöhemmin, vuonna 1997 samaisen isoäitini kuoleman yhteydessä. Menemättä yksityiskohtiin, sain kokemuksen kautta tiedon, että en ehkä sittenkään tunne, näe, kuule, haista tai maista sitä kaikkea, mitä ympärilläni on. Opin myös, että kokemukseni oli vain minun ja vieressäni oleva ihminen ei kokenut samaa. Hän toki aisti kyllä kokemukseni ja tiesi minusta että kaikki hänelle puhumani on totta.

Tästä toisesta tapahtumasta opin kaksi asiaa - en välittömästi mutta pikkuhiljaa asiaa jälkeenpäin pohtiessani.

• Ensimmäiseksi, opin sen että jokaisen toisen kokemus (myös mielipide) on aina hänelle todellinen ja “oikea” vaikka minusta ei tuntuisikaan siltä. Tästä päättelin että minun on turhaa arvostella toisten mielipiteitä tai suuntautumista. Voin vain kuunnella ja fiilistellä mitä niissä on mahdollisesti minulle opittavaa. Koin, että mikäli lähden toista tuomitsemaan hänen ajatuksistaan, teen vai hallaa itselleni eli rankaisen itseäni. En tarkoita tällä sitä etteikö työasioista voi tai pidä keskustella - enemmänkin kyse on faktoista ja niiden puuttuessa siitä että millä tunnetasolla ja miten asioista keskusteluun suhtaudutaan.

• Toiseksi, avauduin kysymään, että onko jotain olemassa jotain, tai voinko kokea jotain muuta kuin mitä minä voin tällä hetkellä kokea omilla aisteillani. Uskallanko yrittää avartaa aistejani ja tulla pois omasta tuntemastani kokemuksien ja katsantokantojeni laatikosta lähtien tutkimaan enemmän tätä tuntematonta? Onko tässä tuntemattomassa jotain, joka auttaa minua työelämässäni ja elämässä? Mistä ja miten löydän tämän tuntemattoman?

Kolmas tapahtuma oli oman terveyteni menettäminen noin vuonna 2010 - tietenkin työni vuoksi. Se oli minulle viimeinen herätys.  Tein sisäisen päätöksen alkaa askel kerrallaan muuttamaan pinttyneitä toimintatapojani. Takana on useita metrejä luettua kirjallisuutta, lukuisia katsottuja videoita ja useita paikan päällä käymiäni valmennuksia ja kursseja. Edelleen menemättä yksityiskohtiin opin myös, että sisälläni onkin aika hyvä lääkekaappi ja pelkästään sen avulla saattaa terveyden saralla pärjätä hyvinkin pitkälle. Tällä en tarkoita sitä että minun on välttämättä pysyttävänä terveenä koska siihen ajatukseen sisältyy puute ikuisesta terveydestä - siis stressiä. Enemmänkin kohdallani on kyse omasta mielenhallinnan loppuelämän kestävästä opettelemisesta.

Itsetutkiskelun aloittaminen

Aluksi

Kirjoitukseni avaa aihetta ylätasolla ja herättelee siihen mitä itsetutkiskelu saattaisi tarkoittaa. Huomaathan, että voin kulloinkin kirjoittaa ainoastaan oman ymmärrykseni tasolta. Haluan myös mainita että minulla ei ole mitään tarvetta muuttaa kenenkään ajattelua, uskomuksia, elämänkatsomusta tai tekemisiä.

Kirjoituksissani ei ole tarkoitus olla minkäänlaista “opettaja-oppilas” tai “oikea-väärä” asetelmaa. Sinä päätät mikä on “väärin”, “oikein”, “totta” tai “ei pidä paikkaansa”.  Vastuu on siis sinulla, lukijalla. Suosittelen, että otat omaan matkaasi mukaan vain sen mikä sinulle resonoi ja päästä muusta heti irti.

Jos saat näistä kirjoituksista jotain, joka nyt tai myöhemmin auttaa sinua työssäsi tai elämässäsi, saatat huomata että se oletkin vain sinä, joka on auttanut itse itseäsi. Jos taas huomaat että teksteissä joku asia todella ärsyttää sinua, menee siis tunteisiisi - saatat huomata että lopulta sinä itse olet rakentanut oman ärtymyksen tilasi. Onneksi olkoon! Nämä kumpikin ovat sinulle arvokas havahtuminen. Olet havahtunut siihen, että lopulta vain sinä itse voit auttaa itseäsi ja että sinun ei kannata rankaista itseäsi toisten “virheistä”. Olet molemmissa tapauksissa itsetutkiskelun hienolla ja palkitsevalla tiellä.

Itsetutkiskelu aiheena on valtava ja oikeastaan koko elämän kestävä mutta hyvin palkitseva projekti. Työelämässä yksi yhä useammin itsetutkisteluun liittyvä sana on “mindfulness”. Mindfulness (tai meditaatio, jos haluat sitä siksi kutsua) on itsetutkistelun yksi työkalu. Tapoja, työkaluja, kirjallisuutta, menetelmiä on useita. Ne kaikki kuitenkin johtavat samaan lopputulokseen, eli siihen että palaat omaan voimaasi. Lähdetään nyt yhdessä tutkimaan tätä aihetta.

Omien kokemusten havainnointi ja tarkkaavaisuus

Itsetutkistelu alkaa oikeastaan siitä että alat vähän kerrallaan tarkkailemaan (mutta et arvioimaan) ajatuksiasi ja siitä seuraavia (usein automaattisia) toiminta tapojasi - tulet siis tietoiseksi niistä. Tulet huomaamaan pian että voit kokea kaikki asiat ja muutokset valintasi mukaan aina joko sinua uhkaavana tai tukevana. Jos olet hyvin tarkkaavainen, saatat alkaa pohtimaan että mitäpä jos kaikki tapahtuukin vain sinun parhaaksesi. Jos nyt katsot elämääsi taaksepäin, ja tutkit sen aikana tapahtuneita mieleesi nousevia isompia asioita, saatat ehkä jo heti saada viitteitä siitä että näin se tosiaan voi ollakin.

Mikäli toteat tässä vaiheessa että kaikki elämäsi kokemuksesi ovat upeita ja vain sinua tukevia, et pelkää mitään, ja hallitset täysin itsesi kaikissa elämän tilanteissa, oletkin todennäköisesti pystynyt rakentamaan itsellesi hienon ja merkityksellisen elämän. Itsetutkiskelu aiheena ei olekaan sinulle välttämättä niin ajankohtainen. Suosittelen kuitenkin pysähtymään ja miettimään. Itsetutkiskelulle on oman ymmärrykseni mukaan kuitenkin aina sijaa. Meissä kaikissa on myös sisällä alitajunnassa olevia asioita, tunteita tai pelkoja jotka voivat nousta esiin vasta hyvin erityisissä tilanteissa. Tällaisia erityisiä tilanteita ovat esimerkiksi hyvin haastavat tilanteet töissä, työpaikan menetys, omaisuuden menetys, vakavat sairaudet tai hyvin läheisen ihmisen menetys. Mitä enemmän olet tehnyt matkaa itseesi, sitä helpommin ja rauhallisemmin pystyt tällaisia asioita niiden eteen tullessa kohtaamaan.

Havainnoimisen syventäminen

Työelämä tarjoaa hienoja mutta samalla hyvin hienovaraisia mahdollisuuksia tehdä päivittäistä itsetutkimusta. Kiireisessä työelämässä havainnointi saattaa olla vaikeaa mutta olemalla tarkkaavainen, pikkuhiljaa omaa havainnointikykyä voi syventää. Tarkkaavaisuus kehittyy pikkuhiljaa, jopa itsestään.

Voit nyt alkaa tarkkailla omaa sisäistä rauhallisuuttasi, tai sen puuttumista. Eloisa, aktiivinen ja muita inspiroiva persoonallisuus ei tarkoita välttämättä sisäisen rauhallisuuden puuttumista. Hiljainen nurkassa istuva kollega ei ole välttämättä sisäisen rauhan tilassa. Muiden arviointi ei siis ole helppoa ja arviointiin piiloutuu monesti vertaus. Vertauksen takana voi olla piilossa pelko.

Ulkoinen käytöksesi vastaa kuitenkin jollain tasolla sisäistä tilaasi. Olet ehkä jo huomannut että työasioista huolehtiminen, ärsyyntyminen tai jopa töissä suuttuminen vie vain sinun omia voimavarojasi sekä sinun kykyäsi nähdä asiat selkeästi. Oletkin tällöin todennäköisesti naulannut itsesi omaan näkökulmaasi ja et pysty enää aidosti ottamaan vastaan uutta, sinun näkökulmastasi poikkeavaa informaatiota.

Mikäli olet johtavassa asemassa ja et johda liiketoimintaa, tilanteita tai ihmisiä sisäisen rauhan tilasta, sinulle ei välttämättä halutakaan kertoa asioita jotka saattaisivat haastaa sinun tunnettuja tai oletettuja mieltymyksiäsi. Sinua ehkä halutaan sen sijaan miellyttää tai sitten vain ollaan hiljaa. Voit tarkkailla myös, että haluatko sinä miellyttää muita, olla siis mukava ja hyväksytty pomo tai työkaveri? Sinua vastaan voidaan myös “hyökätä” eli joku on voimakkaasti sinun mielipiteitäsi vastaan.

Mikäli sisäinen rauhallisuus puuttuu, on kommunikaatio todennäköisesti jollain tasolla “rikki” ja menetämme tilaisuuden saavuttaa helpommin, enemmän ja nopeammin kestävämpiä ja parempia lopputuloksia. Jos havaitset miellyttämisen joko toisissa tai itsessäsi, voit miettiä että onko miellyttämisen takana aina lopulta joku pelko. Pyri olemaan tällaisissa tilanteissa äärimmäisen tarkkana ja tutki kenestä tai mistä pelko johtuu? Se voi johtua esimerkiksi siitä että haluamme osoittaa omaa paremmuuttamme. Voit itseäsi tutkimalla löytää tämän pelon ja vapautua siitä.

Mitä enemmän johdat tilanteita, ihmisiä ja tilanteita sisäisen rauhan tilasta, tulet todennäköisesti huomaamaan että asiat muuttuvat kevyemmäksi. Annat näin aidon mahdollisuuden saavuttaa tulokset kevyemmällä tavalla. Tähän liittyy myös luottamus siihen että asiat aina hoituvat.

Havaitse myös että voit olla saavuttanut elämässäsi taloudellisesti kaiken mutta sisäinen rauha saattaa silti puuttua.

Työelämässä menestyminen ei ole sisäisen rauhan tae - mutta saatat toki olla erittäin menestynyt siksi että olet yleensä toiminut rauhan tilasta. Jos nyt huomaat että näinhän se on kyllä ollut - onnittelut jälleen! Tunne siitä kiitollisuutta ja jatka rauhan tilan syventämistä. Siellä on vielä tilaa mennä yhä syvemmälle ja lupaan sinulle että se kannattaa.

Oma energia

Itsetutkimuksen seuraava askel voisi olla oman energian havainnointi. Et voi koskaan pettää muita vaan petät aina vain itseäsi.

Mielesi ja ajatuksesi vaikuttavat tilaasi. Jos olemme sisäisesti hermostuneita saatamme yrittää peittää tämän tunteen ja esitämme kuitenkin rauhallista, harkitsevaa ja kuuntelevaa henkilöä. Tällöin kuitenkin helposti menetämme aidon läsnäolon tilan ja näyttelemme jotain muuta, kuin siinä hetkessä oikeasti olemme. Syntyy itseään ruokkiva jännite, stressi.

Jos olemme erittäin tarkkaavaisia, huomaamme että meistä välittyy kuitenkin aina energiaa. Kun olemme sisäisesti hermostuneita pyrkien peittämään todellisen sisäisen mielentilamme, se tulee olemaan haastavaa jos ei jopa mahdotonta. Asia on myös päinvastoin - kun olemme rauhan tilassa, meidän ei tarvitse näytellä ja tämä rauha välittyy tilanteeseen ja ihmisiin ympärilläsi.

Ymmärrät tämän energian merkityksen paremmin esim silloin kun menet todella aidosti positiivisen, karismaattisen henkilön luokse. Sanaakaan sanomatta ja toista tuntematta hyvä tunne välittyy ja koet syvää yhteyttä. Saatat myös mennä sellaisen henkilön luokse, joka tuntuu todella pelottavalta (tai epäluotettavalta) mutta et tiedä miksi. Tämä kaikki on energiaa - se välittyy sinulle ja myös sinusta eri tavoin. Emme voi siis “huijata” muita henkilöitä piilottamalla ajatuksemme ja tunteemme ulkoisen käyttäytymisemme taakse.

Energia on siitä mielenkiintoinen että sinä viihdyt sellaisessa energiassa kuin mitä sisäinen tilasi on. Puhumme usein resonoinnista. Esimerkkinä käy myös hyvin radioaallot - kaikki radiolähetykset ovat koko ajan ilmassa saatavilla. Mitä herkempi radio, sen kauempaa voi lähetyksiä vastaanottaa. Sinä vastaanotat yleensä vain sitä mitä haluat, eli säädät radion juuri haluamallesi taajuudelle. Saat sananmukaisesti siis sitä mitä tilaat.

Niin oudolta kuin se tuntuukin, niin vastaavalla tavalla sinä vedät tilanteita ja henkilöitä puoleesi sen mukaan, mikä on sisäinen tilasi. Jos tämä tuntuu uskomattomalta niin pohdi hieman mitä sinun elämässäsi on tapahtunut. Miksi asiat aina tuntuvat menevän samalla tavalla?

Jos et löydä tässä hetkessä tällaista yhteyttä, niin ei pidä siitä huolestua. Löydät kyllä tämän mahdollisuuden myöhemmin.

Olet ehkä jo miettinyt että tässä itsetutkiskelun avulla syvenevässä sisäisessä rauhassa voisi olla sinulle täysin uudenlainen työkalu työkalupakkiisi. Mikäli olet kiinnostunut kehittämään itseäsi tällä saralla, aloitat kehittämisen itsestäsi sisältä mielen tasolta. Ymmärrykseni mukaan muuta keinoa ole.

Lopuksi

Jos luit tekstin loppuun asti ja pidit jostain siinä olevasta niin voit kiittää vain ja ainoastaan itseäsi - sillä siinä teit tekstistä sellaisen, millaisena se sinulle tässä hetkessä avautui. Tutkit sitä siitä taajuudesta millä sinun radiovastaanottimesi lukemisen hetkellä oli. Jos et pitänyt tekstistä mutta luit sen, niin silläkin ehkä on syynsä ja sinä tiedät sen syyn. Molemmissa tapauksissa voit hieman tutkia itseäsi ja asiaa ja katsoa avautuiko niistä sinulle jotain uutta.

Jos  löysit tekstistä jotain linkkejä omaan työelämääsi ja siihen miten asioita esimerkiksi johdat tai miten työssäsi toimit - aivan mahtavaa! Voit ehkä pohtia niitä lisää ja kaivella sisältäsi uusia voimavaroja. Pieni varoitus kuitenkin - asiat saattavat muuttua hyvinkin nopeasti ja saatat tulla yllättymään muutoksesta.

Tekstit ja kurssit antavat parhaimmillaankin vain tienviittoja. Työ on sinun tehtävä itse - sitä et voi alihankkia. Eräiden vanhojen kirjoitusten mukaan sinun on itsesi ymmärtämisen kurssi pakko käydä - mutta sinä sinä itse päätät milloin sen käyt. Joskus vain pienikin avautuminen riittää ja asiat tapahtuvat itsestään.

Voit olla ymmärrykseni mukaan aina täysin huoletta ja itsetutkiskelun aloittamisen ei pidä antaa aiheuttaa stressiä. Voi ottaa sen iloisena leikkinä ja iloita aina kun saat itsesi “kiinni” jostakin tilanteesta. Voit alkaa käyttämään työelämän tilanteita ainutlaatuisena mahdollisuutena oppia uutta myös itsestäsi. Aina tulee uusia tilanteita eli et menetä mitään vaikka siltä saattaa tuntuakin.

Mikäli olet tällaisesta aiheesta enemmän kiinnostunut, aiheesta löytyy valtavasti tutkittuakin tietoa. Voit ottaa profiilini esimerkiksi seurantaan niin saanet tiedon uusista kirjoituksista sitä mukaa kun niitä kirjoittelen - mitään lupaamatta.

Olen myös miettinyt että saattaisin järjestää liike-elämän parissa toimiville ilmaisen ja vastapalveluksia edellyttämättömän noin 5-8 henkilön keskusteluryhmän aiheesta. Tämä voisi olla esim kuukausittain tunnin videopalaverin. Jos tällainen sinua erityisesti kiinnostaisi niin laita yksityisviestiä. Katsotaan löytyykö sopiva määrä kiinnostuneita.

Otan mielelläni vastaan viestejä tähän aiheeseen liittyen - joko yksityisesti tai vaikka LinkedInin kommenteissa. Jos koet että joku muukin hyötyisi kirjoituksista, voit jakaa linkit vapaasti. Olemme kaikki elämän oppilaita ja saman arvoisia.